80-vuotias kansaneläke on kattava, mutta riittämätön


Omana aikanaan kansaneläke oli Suomen historian suurin sosiaalinen uudistus. Nykyään sen taso on kansainvälisesti verrattuna alhainen.

Kansaneläkettä saavat ne eläkeläiset, joiden työeläke on pieni. Kansaneläke on nykyisellään kattava: se takaa vähimmäiseläketurvan koko väestölle. Tasoltaan se on kuitenkin riittämätön.

– Kansainvälisesti verrattuna Suomen kansaneläke on pieni, ja sen taso on viimeisten vuosikymmenien aikana huonontunut suhteessa väestön keskituloon, sanoo Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja, professori Olli Kangas.

Suomalaiset eläkeläiset ovat kansainvälisesti verrattuna pienituloisia. Tätä selittää se, että Suomessa eläkeläisten työssä käyminen ja yksityiset eläkkeet ovat harvinaisempia kuin monissa muissa maissa.

Köyhien eläkeläisten aseman helpottamiseen on eri tapoja, jotka voivat koskea sekä takuueläkettä että kansaneläkettä. Pelkkä takuueläkkeen nostaminen kohdistuisi vain kaikkein pienituloisimmille ja aiheuttaisi vähemmän kustannuksia kuin kansaneläkkeen korottaminen. Takuueläkkeen suuri korotus voisi kuitenkin johtaa kannustinongelmiin ja lisäisi tasaeläke-elementtiä suomalaisessa eläkejärjestelmässä.

Eläkeläisköyhyyttä helpottaisi myös perhevapaiden tasaisempi jakautuminen naisten ja miesten kesken, sillä lyhyt tai rikkonainen työura johtaa pieneen työeläkkeeseen. Se on tällä hetkellä ongelma erityisesti naisilla: naisten työeläke on keskimäärin 66 % miesten eläkkeestä.

– Eläkeläisköyhyyden poistamisessa kannattaa etsiä tasapainoa näiden eri vaihtoehtojen välillä, Kangas toteaa.

Kansaneläkkeiden jakaminen käynnistyi vaatimattomasti

Kansaneläke oli aikanaan Suomen historian suurin sosiaalinen uudistus, joka kattoi periaatteessa kaikki yli 18-vuotiaat suomalaiset. Eduskunta hyväksyi kansaneläkelain 27.4.1937, ja Tasavallan presidentti Kyösti Kallio vahvisti sen 31.5.1937. Kansaneläkkeen hoitoa varten perustettiin Kansaneläkelaitos (Kela), joka aloitti toimintansa joulukuussa 1937.

Ensimmäiset kansaneläkkeet myönnettiin työkyvyttömyyseläkkeinä vuonna 1942 keskellä toista maailmansotaa. Ensimmäisenä vuonna kansaneläkettä sai 221 henkilöä. Nykyään kansaneläkkeen saajia on noin 610 000.

– Alkuvuosien vähäinen into hakea kansaneläkettä johtui ennen kaikkea sen alhaisesta tasosta, joka ei riittänyt turvaamaan edes vaatimatonta toimeentuloa. Kuukausieläkkeellä sai vuonna 1953 noin kolme kiloa kahvia. Monet eivät myöskään tienneet oikeudesta eläkkeeseen, sanoo Kelan erikoistutkija Ilpo Airio.

Tuberkuloosista masennukseen

Kansaneläke on kokenut 80 vuoden olemassaolonsa aikana lukuisia muutoksia. Sosiaaliturvan peruslähtökohta ei kuitenkaan muutu: ihmiset kohtaavat elämänsä aikana erilaisia riskejä, joita ovat esimerkiksi vanhuus, sairastuminen ja työkyvyn menetys.

– Riskit heijastavat oman aikansa kansanterveydellisiä ja sosiaalisia haasteita ja muuttavat muotoaan. Kansaneläkkeen ensimmäisinä vuosikymmeninä tuberkuloosi oli merkittävä kansanterveysongelma ja työkyvyttömyyden aiheuttaja. Nykyään taas masennus on yksi yleisimmistä kansanterveysongelmista, joka aiheuttaa huomattavaa työ- ja toimintakyvyn heikkenemistä, sanoo tutkimustiimin päällikkö Karoliina Koskenvuo Kelasta.

Kelan tutkimus järjestää 24.5. Turvaa elämän eri vaiheissa – Kansaneläke 80 vuotta -juhlaseminaarin, jossa tarkastellaan kansaneläkkeen nykytilaa, historiaa ja yhteiskunnallista merkitystä. Lisäksi seminaarissa pohditaan suomalaista eläketurvaa kansainvälisestä näkökulmasta.    

Seminaari:

Turvaa elämän eri vaiheissa – Kansaneläke 80 vuotta -juhlaseminaari
24.5.2017 klo 12–17
Kelan päätalo, Auditorio (Nordenskiöldinkatu 12, Helsinki)
Seuraa seminaaria verkossa: www.kela.fi/turvaa-elaman-eri-vaiheissa-kansanelake-80-vuotta-juhlaseminaari