Viitehintajärjestelmä laski lääkkeiden hintoja välittömästi – pitkäaikainen vaikutus vähäisempi


Lääkkeiden viitehintajärjestelmän käyttöönotto laski sen piiriin kuuluvien valmisteiden hintoja. Järjestelmä ei kuitenkaan juuri edistä hintakilpailua rinnakkaisvalmisteiden välillä, osoittaa TtM Hanna Koskisen Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöskirja.

Psykoosilääkkeet olivat ennen viitehintajärjestelmän käyttöönottoa yksi kustannuksiltaan voimakkaimmin kasvavista lääkeryhmistä. Vuoden päästä viitehintajärjestelmään siirtymisestä käytetyimpien psykoosilääkkeiden hoitopäivän kustannus oli laskenut 30‒66 % ja 2,5 vuoden päästä 25‒51 %. Kun tarkastelua laajennettiin muihin lääkeryhmiin, oli keskimääräinen lasku vuoden päästä järjestelmän käyttöönotosta 35 %, kahden vuoden päästä 56 % ja kolmen vuoden päästä 60 %.

– Viitehintajärjestelmän tavoitteena on hillitä lääkekustannusten kasvua edistämällä rinnakkaisvalmisteiden hintakilpailua. Aktiivinen hintakilpailu jäi kuitenkin useissa lääkeryhmissä vaimeaksi, ja sitä merkittävämmin lääkkeiden hintoihin vaikutti itse järjestelmään liittäminen, Koskinen kertoo.

Sairausvakuutuksesta korvattavien lääkkeiden hinnat ovat Suomessa säädeltyjä. Kun rinnakkaisvalmiste hakee korvattavuutta, sen hinnan tulee olla korvausjärjestelmässä olevan alkuperäisvalmisteen hintaa edullisempi.

– Tutkimuksessa kävi ilmi, että rinnakkaislääkkeiden markkinat ovat Suomessa tyypillisesti hyvin keskittyneet. Yksi tai muutama yritys hallitsee keskenään vaihtokelpoisten lääkkeiden markkinaa, eikä hallitsevan markkinaosuuden säilyttäminen näyttäisi vaativan hinnalla kilpailua, Koskinen sanoo.

Viitehintajärjestelmän lisähyöty pelkkään lääkevaihtoon nähden pitkällä aikavälillä vähäinen

Viitehintajärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2009. Se täydensi aikaisemmin, vuonna 2003 käyttöönotettua lääkevaihtoa, jossa apteekki vaihtaa lääkärin määräämän lääkkeen tilalle halvemman rinnakkaisvalmisteen, jos sellainen on saatavilla. Erona järjestelmillä on se, että viitehintajärjestelmässä sairausvakuutuksen mukaista korvausta maksetaan vain viitehintaan saakka.

Tutkimuksessa havaittiin, että viitehintajärjestelmän tuoma lisähyöty suhteessa aikaisemmin käyttöönotettuun lääkevaihtoon oli vähäinen. Kaksi ja puoli vuotta viitehintajärjestelmän käyttöönoton jälkeen hinnat olivat samalla tasolla kuin jos käytössä olisi ollut pelkkä lääkevaihto.

– Lyhyellä aikavälillä saavutettiin kuitenkin merkittäviä lisäsäästöjä, koska viitehintajärjestelmän käyttöönotto laski hintatasoa välittömästi, Koskinen toteaa.

TtM Hanna Koskinen väittelee 15.6.2018 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Pharmaceutical expenditures, the reference price system and competition in the pharmaceutical market. A register study" (Lääkekustannukset, viitehintajärjestelmä ja kilpailu lääkemarkkinoilla. Rekisteritutkimus). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Haartman-instituutti, luentosali 2, Haartmaninkatu 3. Vastaväittäjänä on professori C. Alan Lyles, University of Baltimore, USA, ja kustoksena on professori Minna Kaila.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/235341.