EU:ssa sosiaaliturva seuraa rajan yli liikkuvan ihmisen perässä


EU:n sääntely turvaa maiden välillä liikkuvan ihmisen sosiaaliturvaoikeuksia, mutta aiheuttaa myös oikeudellisia ja hallinnollisia haasteita. Kelan tutkimuksen uusi teemakirja tarkastelee rajat ylittävää sosiaaliturvaa eri näkökulmista.

­Liikkuvien työntekijöiden ja muiden eri maiden välillä liikkuvien EU-kansalaisten sosiaalietuuksien turvaaminen on Euroopan unionin sosiaalipolitiikan ydintä.

– Ihmiset liikkuvat yli maiden rajojen: lähdetään, tullaan, palataan. Liikkuvat ihmiset tarvitsevat liikkuvaa sosiaaliturvaa. Ihmiset sairastuvat, saavat lapsia tai uuden työpaikan tai joutuvat työttömiksi riippumatta valtioiden rajoista. Siksi tarvitaan ylikansallista sosiaaliturvasääntelyä, sanoo Tampereen yliopiston apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha.

Kelan tutkimuksen uudessa teemakirjassa Sosiaaliturvan rajoilla – Kirjoituksia kansainvälisestä sosiaalioikeudesta tarkastellaan sosiaaliturvaa rajat ylittävissä tilanteissa eri näkökulmista.

– EU:n sosiaalipolitiikka perustuu vakuutusajattelulle: jokainen työntekijä kerryttää itselleen ja perheelleen turvaa maksamalla vakuutusmaksuja tai veroja palkkatuloistaan. On reilua, että tällä tavalla ansaittu sosiaaliturva on käytettävissä myös toisessa maassa, Kalliomaa-Puha toteaa.

EU:n alueella sosiaaliturva-asioissa sovelletaan pääsääntöisesti työskentelymaan lainsäädäntöä: työntekijää koskevat sen maan sosiaaliturvalait, jossa hän työskentelee. Teemakirjassa analysoidaan myös niitä haasteita, joita tästä pääsäännöstä ja siihen liittyvistä poikkeuksista syntyy.

– Aihe on ajankohtainen sikälikin, että EU:n komissio antoi viime vuoden lopulla ehdotuksen uusista säännöistä, joilla on tarkoitus muun muassa parantaa työntekijöiden liikkuvuuden edellytyksiä unionin alueella. Tutkittavaa riittää siis jatkossakin, Kalliomaa-Puha sanoo.

Suomessa useita puutteita heikoimmin pärjäävien sosiaalisten oikeuksien toteutumisessa

Kirjan mukaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevien, esimerkiksi pienituloisten ja joidenkin maahanmuuttajaryhmien, oikeuksissa tai niiden toteutumisessa on Suomessa parannettavaa. Esimerkiksi useat vähimmäismääräiset perusturvaetuudet on katsottu liian pieniksi, ja Suomi on saanut siitä huomautuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta. Uusin ratkaisu julkaistiin tällä viikolla.

– Sosiaalisten oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota myös paperittomien henkilöiden oikeuteen saada tarvitsemiaan terveyspalveluita. Suomessa ongelmana on täsmällisen lainsäädännön puute. Se saattaa eri toimijat vaikeaan asemaan ja tuottaa epävarmuutta. Tämä lainsäädännöllinen epäkohta pitäisi saada korjattua pikaisesti tällä hallituskaudella. Edellisen hallituksen aikana asiaa korjannut lakiehdotus raukesi valitettavasti aivan viime metreillä, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava asiantuntija Eeva Nykänen.

Teemakirjassa tarkastellaan myös muista kuin EU-maista tulevien työntekijöiden oikeutta perheenyhdistämiseen. Perheenyhdistämisen ehtona oleva tuloraja voi muodostua kohtuuttomaksi esteeksi perheen oleskeluluvalle. Esimerkiksi hoiva-alalla keskipalkka ei usein riitä toimeentuloedellytyksen täyttämiseen. Kyse on osin lain tiukasta tulkinnasta: nykyinenkin lainsäädäntö mahdollistaisi kohtuullisemmat lopputulokset.

Julkaisu: Kalliomaa-Puha L, Tuovinen A-K (toim.). Sosiaaliturvan rajoilla. Kirjoituksia kansainvälisestä sosiaalioikeudesta. Helsinki: Kela, Teemakirja 16, 2017. ISBN 978-952-284-021-9 (nid.), ISBN 978-952-284-022-6 (pdf). Hinta: 35 euroa.

Tilaukset: julkaisut@kela.fi