Siirry sisältöön

Neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen huoltajan psyykkinen hyvinvointi tulee huomioida hoitoa ja kuntoutusta suunniteltaessa


Huoltajien yleisimpiä huolenaiheita olivat syyllisyyden tunne ja oma jaksaminen, tuore tutkimus osoittaa.

Vanhemmuuteen liittyvä huoli, mielialaoireilu ja ahdistuneisuus olivat neuropsykiatrisesti oireilevien lasten äideillä yleisempiä kuin isillä. Itsearvioitua lievää mielialaoireilua esiintyi noin kolmasosalla tutkimukseen osallistuneista äideistä ja viidesosalla isistä. Toisaalta voimakkaan vanhemmuuteen liittyvän huolen yhteys huoltajan psyykkiseen kuormittuneisuuteen oli äideillä ja isillä hyvin samankaltaista.

– Tutkimuksemme mukaan yleisimpiä vanhemmuuteen liittyviä huolenaiheita olivat syyllisyyden tunne ja oma jaksaminen. Merkittävää syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteeseen liittyvää huolta koki äideistä noin 54 % ja isistä 25 %. Lapsiperheille suunnatuissa kyselyissä merkittävän huolen yleisyys on puolestaan ollut noin 5 %, Kelan erikoistutkija Miika Vuori toteaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin Kelan kehittämään monimuotoiseen perhekuntoutukseen (LAKU- ja Etä-LAKU perhekuntoutus) ohjattujen lasten huoltajien vanhemmuuteen liittyviä huolia ja psyykkistä hyvinvointia kuntoutuksen alkaessa. Tutkimukseen osallistui 186 äitiä ja 144 isää yhteensä 198 perheestä.

– Tuloksemme kertovat myös siitä, että perheiden elämäntilanteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia. Osa huoltajista (n. 30 % äideistä ja 55 % isistä) ilmaisi korkeintaan lievää huolta. Esimerkiksi lievä huoli saattaa vahvistaa aikuisen herkkyyttä tunnistaa lapsen tarpeita . Voimakas huoli omasta vanhemmuudesta saattaa sen sijaan kertoa kasvatushaasteista ja yksilöllisen tuen tarpeesta, Vuori huomauttaa.

Yksilöllinen tuki tärkeää


Kela järjestää lapsille ja perheille vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ja harkinnanvaraista kuntoutusta. Kelan järjestämän kuntoutuksen tehtävä on täydentää julkista terveydenhuoltoa.

– Kansainvälisissä hoitotutkimuksissa on todettu, että lapsen neuropsykiatrinen oireilu yhdistettynä huoltajan voimakkaaseen psyykkiseen kuormittuneisuuteen, kuten mielialaoireiluun, saattaa edellyttää yksilöllisen tuen järjestämistä, Vuori sanoo.

– Kelan kehittämä monimuotoinen perhekuntoutus on yksi esimerkki tällaisesta yksilöllisestä psykososiaalisen tuen muodosta. Käytännössä siinä yhdistyvät vanhempainohjaus ja perheterapeuttinen työskentely sekä lapsen yksilökäynnit. Suomessa on melko vahva yksilöterapiaperinne. Hoitosuositukset kuitenkin korostavat, että vanhempainohjauksen tulisi olla psykososiaalisen tuen perusta, Vuori toteaa.

Vuoren mukaan Turun yliopiston Voimaperheet-tutkimushanke ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella käynnissä oleva Ihmeelliset Vuodet -interventiotutkimus ovatkin merkittäviä myös Kelan täydentävän roolin kannalta. Voimaperheet on alle kouluikäisten lasten huoltajille suunnattu etähoitomalli, jossa ohjaus tapahtuu puhelimen välityksellä. Ihmeelliset Vuodet on puolestaan vertaistukeen ja kasvokkaisiin tapaamisiin pohjautuva ryhmämuotoinen tuen malli.

–Toukokuussa päivitetyssä ADHD:n Käypä hoito -suosituksessa korostetaan psykososiaalisen tuen tärkeyttä. Lisäksi suositukseen on kirjattu, että tuen tarve tulee arvioida yksilöllisesti. Ideaalitilanteessa perheet saavat elämäntilanteeseensa kulloinkin parhaiten soveltuvaa apua. Tämän toteutuminen edellyttää kotimaista psykososiaalisten tukimuotojen tutkimusta ja ylipäätään nykyistä jäsentyneempää kokonaiskuvaa tarjolla olevista  hoitomuodoista, Vuori sanoo.

Kelan monimuotoisen perhekuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistyö on alkanut vuonna 2010 ja jatkuu vuoden 2018 loppuun.

Julkaisu:

Vuori Miika, Tuulio-Henriksson Annamari, Autti-Rämö Ilona. Vanhemmuuteen liittyvät huolenaiheet ja psyykkinen hyvinvointi neuropsykiatrisesti oireilevien lasten huoltajilla. Kuntoutus 2017, 3–4: 20–33.