Kohdennetun haun aiheet vuonna 2017

Kelan tutkimuksen kanssa yhteistyössä tehtävät hankkeet

  1. Etäpalvelut työterveyshuollossa

    Kela on voinut maksaa etäpalveluna annetuista työterveyshuollon sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palveluista (KL II) työterveyshuollon korvausta 1.3.2016 alkaen. Ehkäisevän työterveyshuollon etäpalveluja (KL I) korvataan vuoden 2017 alusta.

    Tutkimuksella halutaan selvittää työterveyshuollon digitaalisten etäpalvelujen käyttöä, soveltuvuutta ja kokemuksista palveluntuottajien ja asiakkaiden näkökulmasta, myös kustannusten ja tietosuojakysymysten osalta.  Tietoa halutaan edellytyksistä, joilla työpaikkaselvitys soveltuu etäpalveluna toteuttavaksi. Menetelmiä voivat olla esimerkiksi haastattelut tai voidaan käyttää tapaustutkimuksen lähestymistapaa.  Myös empiirinen tutkimus esimerkiksi ennen-jälkeen -asetelmalla tai vertailututkimuksena on mahdollinen.

    Tutkimus on tarkoitus tehdä yhteistutkimuksena Kelan kanssa. Yhteyshenkilö Katariina Hinkka etunimi.sukunimi@kela.fi , puh. 0400 887081
  2. Tutkimustietoa YTHS:n toiminnan, rahoituksen ja palvelujen kustannusvaikuttavuuden kehittämiseksi

    Kela korvaa sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella yliopisto-opiskelijoiden perusterveydenhuollon järjestämisen kustannuksia Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiölle (YTHS). Kelalla on myös oikeus saada YTHS:ltä terveydenhoidon voimavarojen tehokkaan ja tuloksellisen käytön sekä toiminnan taloudellisuuden ja jatkuvan kehityksen seuraamiseksi ja arvioimiseksi tarvitsemiaan tietoja. Korvaamisen kehittäminen on ajankohtaista toimintaympäristön muutosten vuoksi. Tutkimuksen lähtökohta on lainsäädännön kehittäminen.

    Tutkimuksen avulla halutaan selvittää yliopisto-opiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon vaikuttavuuden mittaamiseen soveltuvia menetelmiä, joita voidaan hyödyntää palvelujen laadun, vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arvioinnissa kustannusten korvaamisen kehittämisessä. Tutkimuksen halutaan sisältävän kirjallisuuskatsauksen, jossa arvioidaan opiskelijaterveydenhuoltopalvelujen mm. kustannusvaikuttavuuden arviointiin soveltuvia vaikuttavuusmittareita. Tutkimuksessa voidaan käyttää tilasto- ja rekisteritietoja sekä mahdollisesti hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelupakettikokonaisuuksia.

    Tutkimuksen tuloksena halutaan ehdotus YTHS:n palveluiden laadun, vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden tutkimukseen ja seurantaan soveltuvista mittareista. Tutkimus on tarkoitus tehdä yhteistyössä Kelan tutkimusryhmän kanssa. Yhteyshenkilöt Kelassa ovat tieto- ja viestintäyksikön päällikkö Hennamari Mikkola ja laaturyhmän päällikkö Sari Pitkämäki, etunimi.sukunimi@kela.fi.

Muut hankkeet

  1. Neuvonta lääkkeiden vaihtokelpoisuudesta ja hinnoista

    Viitehintajärjestelmä on ollut Suomessa voimassa vuodesta 2009 alkaen. Viitehintajärjestelmässä keskenään vaihtokelpoisille lääkkeille määritetään yhteinen viitehinta, joka määräytyy edullisimman vaihtokelpoisen valmisteen hinnan mukaan. Jos lääkäri on määrännyt viitehintaa kalliimpaa lääkettä, lääke voidaan vaihtaa apteekissa edullisempaan, enintään viitehintaiseen valmisteeseen. Kela maksaa korvauksen enintään viitehinnasta. Jos asiakas kieltää lääkkeen vaihdon, hän joutuu maksamaan viitehinnan ylittävän osuuden lääkkeen hinnasta kokonaan itse. Jos lääkkeen määrääjä kieltää vaihdon, potilas saa korvauksen lääkkeen hinnasta. Lääkkeen määrääjän tulee kertoa potilaalle, että vaihtokelpoinen lääkevalmiste voidaan vaihtaa apteekissa vastaavaan edullisempaan valmisteeseen. Apteekeilla taas on velvollisuus antaa asiakkaalle tietoja lääkkeiden hinnoista ja muista lääkevalmisteen valintaan vaikuttavista seikoista. Vuoden 2016 alusta hintaneuvontaan on pitänyt sisältyä tieto asiakkaalle tosiasiallisesti halvimmasta lääkevalmisteesta. Viitehintajärjestelmään ja lääkevaihtoon on tulossa myös laajennuksia mm. rinnakkaistuonti- ja rinnakkaisjakelulääkkeisiin sekä biosimilaareihin.  

    Tutkimuksessa tulisi selvittää, miten lääkkeiden käyttäjiä opastetaan viitehintajärjestelmään kuuluvista lääkkeistä ja niiden vaihtokelpoisuudesta ja hinnoista lääkärin vastaanotolla ja apteekissa. Lisäksi tutkimuksessa tulisi selvittää, mitkä seikat vaikuttavat lääkkeen valintaan apteekissa. Tutkimusmenetelmiksi sopisivat esimerkiksi kysely tai haastattelu.
  2. Biosimilaarien käyttöönotto

    Biologisten lääkkeiden osuus lääkekorvauksista on huomattava. Vuonna 2015 kahdeksantoista eniten korvausmenoja aiheuttaneen lääkeaineen joukossa oli vuonna 12 biologista lääkettä, joiden osuus kaikista korvausmenoista oli lähes neljännes, yli 300 miljoonaa euroa. Uudet biologiset lääkkeet ovat olleet merkittäviä terapeuttisia innovaatioita, mutta myös lääkekustannuksiltaan kalliita. Biosimilaarit ovat biologisten alkuperäislääkkeiden samankaltaisia kopioita. Euroopan unionin alueella on saanut myyntiluvan yli 20 biosimilaarivalmistetta, ja määrä tulee lähivuosina kasvamaan. Biosimilaarit voivat pienentää lääkekustannuksia ja mahdollistaa lääkehoitoja aiempaa laajemmalle potilasjoukolle. Siihen, miten paljon biosimilaareilla on saatavissa säästöjä, vaikuttaa hinnan lisäksi se, miten aktiivisesti biosimilaareja otetaan käyttöön.

    Tutkimuksessa tulisi selvittää biologisia lääkkeitä määräävien lääkäreiden asenteita biosimilaareja kohtaan sekä paikallisia käytäntöjä edistää biosimilaarien käyttöönottoa ja niihin vaihtamista. Tutkimuksella tulisi tuottaa tietoa siitä, mitkä seikat ovat biosimilaarien käyttöönoton esteenä ja mitkä edistävät käyttöönottoa. Tutkimusmenetelmiksi sopisivat esimerkiksi kysely tai haastattelu.
     
  3. Lääkkeiden alkuomavastuu ja psyykenlääkehoidon onnistuminen

    Vuoden 2016 alussa otettiin lääkekorvausjärjestelmässä käyttöön kaikkia 18 vuotta täyttäneitä koskeva 50 euron suuruinen alkuomavastuu. Lääkekorvauksia aletaan maksaa vasta, kun potilas on ensin maksanut lääkkeistään alkuomavastuun verran. Etukäteisarvioiden mukaan alkuomavastuun käyttöotto lisännee sellaisten henkilöiden omavastuita, jotka tarvitsevat lähes yksinomaan ylemmän erityiskorvausluokan lääkkeitä. Omavastuiden suurentamisen on useissa muualla tehdyissä tutkimuksissa havaittu olevan riski etenkin mielenterveyspotilaiden hoidon onnistumiselle. Tutkimuksessa tulisi selvittää, onko alkuomavastuun käyttöön otolla ollut vaikutuksia mielenterveyspotilaiden, erityisesti ylempään erityiskorvaukseen oikeuttavissa mielenterveyden sairauksissa, lääkehoitojen onnistumiseen, terveyspalvelujen käyttöön ja kustannuksiin. Tutkimus perustuisi rekisteriaineistoihin.
     
  4. Sähköisten reseptien uusimispyyntöjärjestelmän vaikutukset lääkehoidon seurantaan

    Reseptien uusiminen on pitkäaikaislääkehoidossa keskeinen solmukohta, jossa lääkehoidon jatkamisen tarkoituksenmukaisuus tulisi tietoisesti harkita. Suomalaisissa tutkimuksissa on osoitettu lääkehoidon seurannan toteutuvan puutteellisesti reseptien uusimisen yhteydessä. On mahdollista, että reseptejä uusitaan jopa vuosia potilaan käymättä vastaanotolla. Myös reseptien muuttuminen kaksivuotisiksi vähentää todennäköisesti potilaiden vastaanottokäyntejä. Reseptien uusiminen potilaan kohtaamatta lääkäriä tai muuta terveydenhuollon ammattilaista on lisääntymässä, sillä potilas voi itse pyytää sähköisen reseptin uusimista sähköisellä uusimispyynnöllä. Lääkehoidon seuranta on turvattava myös muuttuvassa tilanteessa. Sähköisten uusimispyyntöjen vaikutuksia lääkehoidon seurantaan ja lääkehoitojen jatkuvuuteen ja onnistumiseen tulisi tutkia.

    Lääkehoidon seurannan tutkimisessa menetelmäksi sopisivat kyselyt tai haastattelut terveydenhuollon henkilöstölle tai potilaille. Lääkehoitojen jatkuvuutta ja lääkehoitoon sitoutumista voisi tutkia rekisteritutkimuksen menetelmin.
     
  5. Yhteiskunnan korvaamien henkilökuljetusten välisen yhteistyön lisääminen

    Julkisesti tuettuja henkilökuljetuksia ollaan uudistamassa. Esillä on ollut etenkin sairausvakuutuslain perusteella korvattavien ja vammaispalvelulain mukaan korvattavien matkojen välisen yhteistyön ja kuljetusten yhdistelyn lisääminen. Muita yhteiskunnan järjestämiä matkoja ovat mm. ns. sairaalasiirrot eli hoitolaitosten väliset potilaiden kuljetukset ja sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetukset. Haluamme nyt lisätietoa näistä matkoista ja etenkin niiden välisestä yhteistyöstä ja kuljetusten yhdistelystä sekä näiden järjestämisestä. Tarvitsemme myös arvioita matkojen yhdistelyllä mahdollisesti saavutettavista säästöistä. Lisäksi olemme kiinnostuneita niin matkustajien, liikennöitsijöiden kuin kuntien ja Kelan näitä matkoja tai kuljetuksia hoitavien toimijoiden näkemyksistä. Tutkimus voi olla luonteeltaan esimerkiksi rekisteritutkimus, haastattelututkimus tai kyselytutkimus taikka julkisesti tuettujen henkilökuljetusten oikeudellista sääntelyä koskeva tutkimus. Sopiva tutkimusalue voisi olla maakunta.

Rahoitustukea voi saada myös muihin kuin kohdennetussa haussa painotettuihin tutkimuksiin

Rahoitustukea voi myös saada tutkimuksiin, jotka tukevat KKRL 12 §:n tavoitteita.

Viimeksi muokattu 3.1.2017
Sivu päivitetty 15.1.2015