Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet Suomessa

Sosiaaliset oikeudet koostuvat tavallisen lainsäädännön takaamista sosiaalisista oikeuksista, kansallisen perustuslain vahvistamista sosiaalisista perusoikeuksista sekä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määrittelemistä sosiaalisista ihmisoikeuksista.

Sosiaaliset oikeudet, sosiaaliset perusoikeudet ja sosiaaliset ihmisoikeudet

Tavallisen lainsäädännön takaamia sosiaalisia oikeuksia ovat mm. Kelan toimeenpaneman sosiaaliturvalainsäädännön sisältämät sosiaalietuudet. Perustuslaki takaa taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (TSS-oikeudet), kuten oikeuden työhön, opetukseen, välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, sosiaaliturvaan sekä riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, joita julkisen vallan on velvollisuus turvata ja edistää. Myös eräiden muiden perusoikeussäännösten, kuten yhdenvertaisuuden, tasa-arvon, hyvän hallinnon ja oikeusturvan, suoja ulottuu TSS-oikeuksiin.

Suomen valtionsisäisesti voimaan saatetuista ja Suomea sitovista ihmisoikeussopimuksista YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (TSS-sopimus) ja Euroopan sosiaalinen peruskirja turvaavat nimenomaan TSS-oikeuksia, kuten oikeuden työhön, terveyteen, asuntoon ja sosiaaliturvaan. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (KP-sopimus) on sosiaalisten oikeuksien kannalta merkittäviä säännöksiä mm. syrjinnästä ja oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Sosiaalisten oikeuksien toteuttaminen on ensisijaisesti eduskunnan tehtävä. Sen tulee säätää sosiaalisten oikeuksien toteuttamiseksi tarvittavat lait.

Suomea sitovista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista on kerrottu laajemmin ulkoministeriön sivuilla.

Toimeenpano ja valvonta

Useat tahot sekä kotimaassa että kansainvälisesti toimeenpanevat ja valvovat sosiaalisia oikeuksia. Näitä ovat kotimaiset sosiaaliturvan täytäntöönpanoviranomaiset (Kela, kunnat, eläkelaitokset ja vakuutusyhtiöt) sekä muutoksenhaku- ja valvontaelimet, joita ovat sekä kotimaiset oikeusasteet että kansainväliset tuomioistuimet ja ihmisoikeuskomiteat. Lisäksi lainvalvojien, eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa ja että kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat.

Viimeksi muokattu 10.2.2014
Sivu päivitetty 10.2.2014