Potilasdirektiivi vahvistaa potilaan oikeuksia

Potilasdirektiivin selkeyttää potilaiden oikeuksia ja hoidon korvauskäytäntöjä, kun terveydenhoitopalveluita käytetään toisessa EU- tai Eta-valtiossa tai Sveitsissä.

Potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa annettua EU-direktiiviä (nk. potilasdirektiiviä) sovelletaan kansallisesti vuoden 2014 alusta lähtien. Direktiivin mukaisesti henkilö voi hakeutua vapaasti terveydenhuoltoon toiseen EU-lainsäädäntöä soveltavaan valtioon. Hänellä on oikeus saada jälkikäteen korvausta kustannuksista samoin perustein, kuin jos hän olisi saanut kyseistä hoitoa kotimaassaan. Edellytys on, että vastaava hoito on korvattavaa kotimaassa

Neljä vaihtoehtoista korvausmallia

Suomessa pohditaan tällä hetkellä, millä perustein toisessa EU-lainsäädäntöä soveltavassa valtiossa saatua hoitoa korvataan. Potilasdirektiivin toimeenpanoa valmisteleva ohjausryhmä on käsitellyt neljää eri vaihtoehtoista korvausmallia. Omavastuuosuusmallissa hoitokustannukset korvattaisiin sen mukaan, mitä vastaava hoito olisi maksanut potilaan kotikunnan julkisessa terveydenhuollossa. Aiheutuneista kustannuksista vastaisi pääosin kotikunta. Toiseksi esillä olleen sairausvakuutusmallin mukaisesti kustannukset korvattaisiin sairausvakuutuslain mukaisina sairaanhoitokorvauksina. Tämä korvausmalli ei muuttaisi ulkomailla syntyneiden kustannusten korvaamisen nykyistä käytäntöä.Aiheutuneet kustannukset maksettaisiin pääosin sairausvakuutusrahastosta.

Esillä ovat olleet myös ns. sekamallit. Hoitosuhteeseen sidotussa sekamallissa potilaalla olisi oikeus omavastuuosuusmallin mukaiseen korvaukseen, jos hänellä on hoitosuhde Suomessa julkisessa terveydenhuollossa. Oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen korvaukseen olisi silloin, jos potilas hakeutuu hoitoon ilman kyseistä hoitosuhdetta Suomessa. Direktiivin ennakkolupaan sidotussa sekamallissa potilaalle maksettaisiin omavastuuosuusmallin mukainen korvaus, jos hänelle on myönnetty potilasdirektiivin mukainen ennakkolupa. Jos potilaalla ei ole tällaista ennakkolupaa, maksettaisiin kyseistä hoidosta sairausvakuutuslain mukainen korvaus. Kustannuksista vastaisi näissä molemmissa malleissa osin kotikunta ja osin sairausvakuutusrahasto.

Sairausvakuutusmalli lähinnä nykyistä

Suomen erityslaatuinen terveydenhuoltojärjestelmä asettaa haasteita potilaiden sekä terveydenhoitopalvelujen tuottajien vapaata liikkuvuutta koskevien tavoitteiden toteutumiselle. Kela katsoo, että tarkoituksenmukaisin korvausmalli olisi sairausvakuutusmalli, kun arvioidaan korvausmallien vaikutuksia potilaiden yhdenvertaisuuden toteutumiseen, Suomessa toimivien yksityisten palveluntuottajien asemaan sekä korvausmalleista aiheutuviin kustannuksiin ja kustannusvastuun jakoon. Jos asiakas haluaa hakeutua muualle, joko kansallisesti yksityiselle palveluntuottajalle tai ulkomaille, hänellä olisi oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen korvaukseen. Kela katsoo, että toisesta EU-, Eta-valtiosta tai Sveitsistä omatoimisesti hankittu terveyspalvelu olisi lähtökohdin rinnastettava Suomen yksityisten markkinoiden toimijoihin.

Potilasdirektiivin myötä myös toisista EU- tai Eta-valtioista tai Sveitsistä tulevilla potilailla on mahdollisuus hakea terveydenhuollon palveluita Suomesta. Potilasdirektiivin mukaan hoitojäsenvaltion on huolehdittava siitä, että muista jäsenvaltiosta tulleita potilaita kohdellaan yhdenvertaisesti hoitoa antavan valtion omiin kansalaisiin nähden.Tämä tarkoittaa, että potilaalle tulee turvata hoitoon pääsy kunnalliseen terveydenhuoltoon samoin edellytyksin kuin kunnan asukkaille. Tietyissä erikseen määritellyissä tilanteissa ulkomailta tulevien potilaiden vastaanottoa julkisessa terveydenhuollossa voitaisiin määräaikaisesti rajoittaa.

Lisätietoja:

www.stm.fi/potilasdirektiivi