Tutkimus: Sosiaaliturvan perhe- ja tulokäsitteissä on yhtenäistettävää

Etuuslainsäädännössä on käytössä monenlaisia perhe- ja tulokäsitteitä, mikä heikentää etuuksien ymmärrettävyyttä. Koska lakien tarkoitukset ovat erilaisia, voi niissä olla tarpeen soveltaa perhe- ja tulokäsitteitä eri tavoin. Käsitteistön täytyy kuitenkin olla johdonmukainen ja yhdenvertainen.

Sosiaaliturvauudistuksen yhtenä tavoitteena on yhdenmukaistaa sosiaaliturvaetuuksien käsitteistöä. Kelan tuore tutkimus tuottaa pohjatietoa etuuslainsäädännön perhe- ja tulokäsitteistä.

Perhe, ruokakunta vai yhteistalous?

Tutkimuksen mukaan sosiaalilainsäädäntö määrittelee perheen yleensä ydinperheen kaltaiseksi kokoonpanoksi, johon kuuluu avio- tai avoliitossa oleva pariskunta tai vanhemmat ja alaikäiset lapset.

– Tästä huolimatta esimerkiksi lasten hoivaan liittyviä etuuksia voidaan maksaa myös kahdessa eri kotitaloudessa asuville vanhemmille. Toisaalta taas yleistä asumistukea ei makseta kahdessa eri kodissa vuoroasuvan lapsen molempiin koteihin, kertoo erikoistutkija Ella Sihvonen Kelasta.       

Yleisessä asumistuessa onkin käytössä ruokakunnan käsite, joka sulkee sisäänsä ydinperhettä laajemman läheissuhteiden verkoston: samaan ruokakuntaan kuuluvat aina ydinperheen lisäksi samassa kotitaloudessa asuvat sukulaiset etenevässä tai takenevassa polvessa, siis aikuiset lapset ja vanhemmat tai isovanhemmat ja lapsenlapset. Lisäksi esimerkiksi kimppakämpässä asuvat kaverukset tai sisarukset luetaan samaan ruokakuntaan kuuluviksi, elleivät he ole tehneet erillisiä vuokrasopimuksia.

Toimeentulotuessa käytetty perheen määritelmä taas muistuttaa ydinperhettä. Perustoimeentulotuen perusosaan vaikuttavat kuitenkin myös muut samassa yhteistaloudessa asuvat henkilöt, vaikka he eivät olisi samaa perhettä.

– Tämä mutkistaa esimerkiksi kimppakämpässä asumista, Sihvonen sanoo.  

Perhe- ja tulokäsitteet kietoutuvat yhteen

Tutkimus osoittaa, että perhe- ja tulokäsitteet kietoutuvat monin tavoin yhteen. Tämä johtuu siitä, että tarveharkintaisissa etuuksissa joudutaan määrittelemään, keiden tulot vaikuttavat etuuden määrään. Näin on esimerkiksi yleisessä asumistuessa, toimeentulotuessa ja opintoetuuksissa. 

– Tärkeää on huomata, milloin nämä yhteen kietoutumiset ovat laissa määriteltyjä ja pohjautuvat elatusvelvollisuuteen. Sosiaalioikeudessa puhutaan elatusolettamasta eli ajatuksesta, että tietyt läheissuhteet muodostavat talouden, jossa tulot ja varat jaetaan tasaisesti. Aina velvollisuutta elatukseen ei kuitenkaan ole tai sitä on mahdotonta todentaa, Ella Sihvonen sanoo.

– Sosiaaliturvakomitean uudistustyössä onkin erinomainen tilaisuus korjata lainsäädännön olettamia esimerkiksi elatuksesta ja sosiaaliturvaetuuksissa huomioitavista läheisten tuloista.

Sosiaaliturvalainsäädännön tulokäsitteet eivät sisällä vastaavia olettamia kuin perhekäsite. Siksi niiden yhtenäistäminen voi olla suoraviivaisempaa. Tutkimuksen mukaan tulokäsitteisiin jää kuitenkin väistämättä moninaisuutta, koska osa etuuksista ja tuista on ansiosidonnaisia ja osa tarveharkintaisia. Ansiosidonnaisissa etuuksissa on lisäksi huomioitava työsuhteiden moninaisuus ja sitä kautta erilaiset tulokertymät, joiden kuvaukseen väistämättä tarvitaan erilaisia tulokäsitteitä.

Tutkimuksen toteutti Kela ja rahoitti sosiaali- ja terveysministeriö. Siinä kartoitettiin sosiaaliturvaetuuksissa käytössä olevia perhe- ja tulokäsitteitä sekä etuuksien haku- ja maksuajankohtien eroavaisuuksia.

Lisätietoja

  • Sihvonen E. Tutkimus perhe- ja tulokäsitteistä sosiaaliturvaetuuksissa. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 24, 2021. 89 s. ISBN 978-952-284-112-4 (pdf). http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102013434