Saatavuusongelma-koodin käytöstä apteekissa

Apteekkitiedote 19/2020

Toimittaessaan lääkemääräykseen perustuvaa lääkevalmistetta apteekin on vaihdettava lääkevalmiste sellaiseen yleisesti saatavilla olevaan vaihtokelpoiseen lääkevalmisteeseen, joka on hinnaltaan halvin tai jonka hinnan ero halvimpaan on enintään 0,50 euroa (lääkelaki 57 b §). Vaihtoa ei tehdä, jos lääkäri tai asiakas on kieltänyt vaihdon. Edellä kerrottu on myös suorakorvauksen antamisen edellytys.

Apteekki saa toimittaa hintaputken ulkopuolelta edullisimman saatavilla olevan valmisteen ja käyttää ”saatavuusongelma”-koodia vain valtakunnallisessa saatavuusongelma-tilanteessa. Tällöin asiakas saa korvauksen valmisteen koko hinnasta, eikä viitehintaa huomioida. Tilanteessa käytettävän koodin nimi voi vaihdella eri apteekkijärjestelmissä (ollen ”Ei saatavilla” tmv.).

Valtakunnallisesta saatavuusongelmasta on kyse, kun

  • viitehintaisia valmisteita ei ole valtakunnallisesti saatavilla mistään tukkukaupan toimipisteestä. Toisin sanoen kaikki valtakunnallisesti saatavilla olevat valmisteet ovat viitehintaa kalliimpia hintaputken ollessa tyhjä.

Saatavuusongelma-koodia ei saa käyttää, kun

  • viitehintaisia valmisteita on valtakunnallisesti saatavilla ja tilattavissa tukkukaupan toimipisteistä, mutta niitä ei ole apteekin varastossa.

Kela voi esittää korvauksen vähentämistä apteekin tilityksestä, jos lääke on toimitettu viitehintaa korkeammalla hinnalla syyllä ”saatavuusongelma”, vaikka kyseessä ei ole ollut valtakunnallinen saatavuusongelma (Apteekkien SV-ohjeet kohta 15.2.1).

 

Terveydenhuoltoetuuksien osaamiskeskus/lääkeryhmä