Ammatillisen kuntoutuksen hakijoiden työkyky hyvin heikko

Heikoimmassa asemassa olevat hakijat ovat tyytymättömimpiä ammatillisen kuntoutuksen hakuprosessiin.

Kelan ammatillisen kuntoutuksen myöntöedellytykset muuttuivat vuonna 2014. Lakiuudistuksen jälkeen hakijan työkykyä tuli tarkastella aiempaa laajemmin. Ennen työkykyä arvioitiin suhteessa työkyvyttömyyden uhkaan, sairauteen tai vammaan. Nyt arviossa tulee ottaa huomioon hakijan kokonaistilanne ja opiskelukyky.

Tutkimuksen perusteella ammatillisen kuntoutuksen hakijoiden ja kuntoutusselvitykseen osallistuneiden työkyky on kaikkiaan hyvin heikko. Kelan kuntoutuksen ratkaisijat ja lääkärit arvioivat kuntoutujan kokonaistilanteen arvioinnin tärkeäksi, mutta vaikeaksi.

Ammatillisen kuntoutuksen hakuprosessiin ja Kelan toimintaan olivat tyytyväisiä erityisesti työkykyiset, työssä käyvät hakijat. Sen sijaan työttömät ja taloudellisia vaikeuksia kokevat hakijat olivat tyytymättömiä.

– Hakuvaiheessa tulee tukea erityisesti heikossa asemassa olevia hakijoita eli niitä, joilla on vaikea taloudellinen tilanne tai heikko motivaatio kuntoutukseen osallistumiseen tai jotka ovat työttömiä, sanoo tutkijatohtori Kaisa Haapakoski Jyväskylän yliopistosta.

Monimenetelmällinen tutkimus perustui Kelan ammatillisen kuntoutuksen ratkaisijoiden ja asiantuntijalääkäreiden teemahaastatteluihin sekä ammatillisen kuntoutuksen hakijoille tehtyyn kyselyyn.

Kuntoutusselvityksen kehittämisessä huomioitava asiakaslähtöisyys

Kelan ammatillinen kuntoutusselvitys tarjoaa kuntoutujalle tukea kuntoutuksen mahdollisuuksien ja oman kokonaistilanteen selvittämisessä. Se yhdistää kuntoutustarveselvityksen ja kuntoutustutkimuksen, jotka olivat aiemmin erillisiä palveluita.

Tutkimuksen perusteella kuntoutujat osallistuvat ammatilliseen kuntoutusselvitykseen suhteellisen harvoin omasta aloitteestaan, ja palvelua koskeva tieto voi olla vähäistä. Kuntoutusselvityksen oikea ajoitus edistää palvelun toimivuutta. Oikea-aikaisuus on kuitenkin moniulotteinen ilmiö, jonka arvioiminen eri järjestelmissä on haaste.

– Kuntoutusselvitystä tulee kehittää niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin kuntoutujan tarpeisiin ja parantaa hänen elämänlaatuaan. On tärkeää, että kuntoutuja kokee tulevansa kuulluksi prosessin aikana. Kuntoutujien riittävä tiedonsaanti ja tuen jatkuvuus on varmistettava, Leena Åkerblad sanoo.

Ammatillisen kuntoutusselvityksen palveluprosessia tarkasteltiin monimenetelmällisellä arviointitutkimuksella. Tutkimus perustui kyselyihin, haastatteluihin ja kuntoutujien asiakirjojen tietoihin.

Tutkimukset ovat osa Kelan Muutos-hanketta, joka tutkii Kelan kuntoutuksen muutosten vaikutuksia asiakkaille. Muutos-hanke toteutetaan vuosina 2015–2019, ja sitä koordinoi Kelan tutkimusryhmä.

Työkyvyn vaihtelevat tulkinnat vaikuttavat kuntoutuksen käytäntöihin

Kuntoutuksessa käytettävän työkyvyn käsitteen tulkinnat vaihtelevat, tuore kirjallisuuskatsaus osoittaa. Eri tulkinnat painottavat eri tavalla yksilön, ympäristön ja toiminnan merkitystä työkyvylle. Erot heijastuvat myös kuntoutuksen toteutukseen ja käytäntöihin.

– Kuntoutuksessa työkykyä ei pidä arvioida työstä irrallaan, vaan arvioinnin pitää keskittyä konkreettisessa työssä suoriutumiseen sekä työhön osallistumisen mahdollisuuksiin ja esteisiin. Arvioinnissa ei pidä korostaa sairauden tai vamman asemaa. Sen sijaan yksilö- ja ympäristötekijöiden sekä työttömyyden ja sosiaalisten ongelmien vaikutus työkykyyn tulee tunnistaa nykyistä paremmin, sanoo professori emerita Aila Järvikoski Lapin yliopistosta.

Lisätietoja: