Miksi vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen päätökset poikkeavat julkisen terveydenhuollon laatimista kuntoutussuunnitelmista?

Kelan asiantuntijalääkärityössä otettiin vuoden alussa käyttöön uusi toimintatapa, joka on tuonut esille  eroja kuntoutussuunnitelmien sisällöissä ja terveydenhuollon toimintakäytännöissä eri puolilla Suomea. Valtakunnallisen asiantuntijalääkärityön tavoitteena on muun muassa varmistaa, että vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen myöntöedellytykset arvioidaan aiempaa yhdenmukaisemmin.

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen myöntöedellytyksiä arvioidessaan asiantuntijalääkärit ja etuusratkaisijat arvioivat asiakkaan yksilöllistä kokonaistilannetta ja pohtivat perustellusti tarpeellista kuntoutusta kunkin asiakkaan kohdalla. Tässä työssä apuna käytetään hyvä kuntoutuskäytäntö -suosituksia, Käypä hoito -suosituksia sekä Kelan järjestämän kuntoutuksen etuusohjetta. Ohjauksessa huomioidaan sairaanhoitopiirien laatimia ohjeita kuntoutuksen arviotyössä.

Hyvä kuntoutuskäytäntö pohjautuu kuntoutuksen vaikuttavuudesta saatuun tieteelliseen näyttöön, jota täydentävät Kelan ja julkisen terveydenhuollon kuntoutuksessa yleisesti hyväksytyt vakiintuneet ja kokemusperäisesti perustellut menettelytavat. Hyvän kuntoutuskäytännön mukainen kuntoutus on toiminnallista, aktiivista ja asiakaslähtöistä, ja sen lähtökohtana ovat kuntoutujan arjen toimintoihin ja osallistumiseen liittyvät tarpeet.

Pyydämme, että kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa kiinnitetään huomiota siihen, että

  • kuntoutussuunnitelmasta tulee käydä ilmi, että lausunnon laatinut lääkäri on itse tavannut ja tutkinut potilaan ja muodostanut käsityksensä kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuudesta tämän pohjalta
  • sairaus tai vamma sekä ICD-diagnoosikoodi tai -koodit kuntoutuksen kannalta tärkeysjärjestyksessä
  • sairauden alkuvaihe, kehitys ja oireisto, lääkehoito
  • opiskelu, työ ja muu elämäntilanne on avattu
  • aiemmin toteutunut kuntoutus, sen tavoitteet ja aikaansaamat vaikutukset
  • ajankohtaisen toimintakyvyn kuvaus (rajoitteet ja vahvuudet) eri toimintakyvyn osa-alueilla ja tutkimus- ja mittaustulokset
  • apuvälineet
  • yksilö- ja ympäristötekijöiden vaikutus työ- ja toimintakykyyn sekä kuntoutuksen toteutukseen
  • mahdollisuuksien mukaan moniammatillinen arvio toimintakyvystä ja kuntoutuksen tarpeesta
  • kuntoutumisen konkreettiset päätavoitteet
  • tarvittava kuntoutuspalvelu ja siihen liittyvät asiakkaalle merkitykselliset, konkreettiset ja saavutettavissa olevat tavoitteet sekä kuntoutuksen ajoitus, kesto, jaksotus, vuorottelu toisen terapian kanssa ja tiheys perusteluineen
  • tarve toteuttaa terapiaa arjen ympäristöissä
  • tarve ohjata kuntoutujaa muuhun kuntoutumista tukevaan toimintaan
  • selvitys lapsen toimintakyvystä päivähoidossa tai koulussa
  • muiden tahojen järjestämät palvelut ja yhteistyö
  • seurantasuunnitelma ja -taho
  • kuntoutussuunnitelman laatimiseen osallistuneet henkilöt
  • hoitavan tahon tietoina yhteyshenkilö lisäselvitysten pyytämistä varten ja osoitetiedot päätöksen lähettämistä varten

Lisäksi tarvittaessa

  • perustelut terapian erillisille ohjauskäynneille ja ohjauskäyntien määrä
  • perustelut asiakkaan moniammatilliseen yksilökuntoutukseen
  • perustelut omaisen tai muun läheisen osallistumiselle kuntoutujan moniammatilliseen yksilökuntoutukseen
  • tiedot mahdollisesta toteuttajatahosta (esim. Kela, terveydenhuolto, sosiaalitoimi)
  • tiedot mahdollisesta palveluntuottajasta
  • tiedot ammatillisen kuntoutuksen tarpeesta

Käytämme esimerkiksi seuraavia hyvä kuntoutuskäytäntö -suosituksista:

  • ADHD:n Käypä hoito
  • Selkäydinvammaisen hyvä kuntoutuskäytäntö
  • Sovellusohje aikuisten mielenterveyden häiriöiden kuntoutukseen
  • Kuulon apuvälinettä käyttävän lapsen ja nuoren hyvä kuntoutuskäytäntö
  • Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen laatima Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus