Suorakorvaussopimukset

Palveluntuottaja voi halutessaan liittyä suorakorvausmenettelyyn tekemällä suorakorvaussopimuksen Kelan vakuutuspiirin kanssa. Suorakorvaussopimuksen tekeminen edellyttää, että palveluntuottajalla on lupa yksityisen terveydenhuollon palvelujen tuottamiseen. Luvan myöntää lupaviranomainen, AVI tai Valvira (lupa- ja ilmoitusasioiden sähköinen asiointi Valvira.fi -palvelussa). Lupa myönnetään erikseen ensihoidon ja kiireettömän sairaankuljetuksen tuottamiseen ja lupa tulee esittää sopimuksen teon yhteydessä.

Palveluntuottaja asioi kaikissa suorakorvausmenettelyyn liittyvissä sopimusasioissa sen vakuutuspiirin kanssa, jonka kanssa hän on tehnyt suorakorvaussopimuksen. Vakuutuspiiri opastaa tarvittaessa palveluntuottajaa suorakorvausmenettelyyn liittyvissä asioissa.

Sopimuksen voimassaolo ja päättäminen

Sopimus voidaan irtisanoa päättymään 3 kuukauden kuluttua kirjallisesta irtisanomisesta.

Suorakorvausmenettely päättyy välittömästi silloin, jos palveluntuottaja lopettaa toimintansa kokonaan tai myy liiketoiminnan.

Väärinkäytöstilanteissa tai oleellisissa sopimusrikkomuksissa voidaan suorasopimus purkaa ilman irtisanomisaikaa. Väärinkäytöksissä edellytetään, että asiasta on annettu lainvoimainen tuomioistuimen päätös tai asia on muutoin luotettavasti todennettavissa. Epäily väärinkäytöksestä ei vielä oikeuta purkamaan sopimusta. Kelan on kuultava palveluntuottajaa ennen sopimuksen purkamista.

Erimielisyyksien ratkaiseminen

Kelan vakuutuspiiri on velvollinen neuvomaan palveluntuottajaa sopimuksen teon ja sopimusmääräysten soveltamisen eri vaiheissa. Kelan vakuutuspiiri seuraa sopimuksen toimivuutta. Palveluntuottajan on ensisijaisesti neuvoteltava sopimuksen tulkinnasta Kelan vakuutuspiirin kanssa.

Jos palveluntuottajan ja vakuutuspiirin välillä käydyissä neuvotteluissa ei päästä yksimielisyyteen sopimuksen tulkinnasta ja ohjeiden soveltamisesta, jatkoneuvottelut käydään palveluntuottajan ja Kelan terveydenhuoltoetuuksien osaamiskeskuksen kanssa.

Hallinto-oikeus käsittelee suorakorvaussopimusten tulkintaan liittyvät erimielisyydet hallintoriita-asiana, ellei asia kuulu yleiselle alioikeudelle, esimerkiksi väärinkäytösasiat.