B-lausunto sairauspäivärahaa varten

Kirjaa työ- ja toimintakykyyn oleellisesti vaikuttavat sairaudet tärkeysjärjestyksessä (myös ICD-10-koodit).

Kerro, mihin sairauksien diagnoosit perustuvat, miten hoito ja kuntoutus on edennyt sekä millaisia niiden tulokset ovat. Keskity erityisesti potilaan nykytilan kuvaukseen.

Kuvaa tuoreet tutkimustulokset ja tekemäsi ajantasaisen kliinisen tutkimuksen löydökset (= status). Keskity tuloksiin ja objektiivisiin löydöksiin, joilla on merkitystä siinä etuudessa, jota varten kirjoitat lausunnon.

Lausunnosta pitää käydä ilmi, millä perusteella diagnoosiin on päädytty, miten sairautta on hoidettu ja miten se vaikuttaa työkykyyn.

Tee kokonaisarvio toimintakyvystä. Huomioi fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen toimintakyky.

Arvioi, miten sairaus tai sairaudet vaikuttavat toimintakykyyn ja arjen sujuvuuteen (esim. miten potilas suoriutuu kaupassa käynnistä, siivouksesta tai ruoanlaitosta). Olennaista on, että arvioit ja kirjaat potilaan tai omaisen kertoman lisäksi vastaanotolla tekemäsi havainnot ja tutkimustulokset. Erottele, mikä on oma havaintosi ja mikä muiden kertomaa. 

Kuvaa lausunnossa myös potilaan toimintakyvyn vahvuudet ja asiat, joista hän suoriutuu rajoituksista huolimatta. Tällaiset tiedot ovat hyödyllisiä muun muassa lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa.

Voit käyttää myös strukturoituja toimintakyvyn arviointimenetelmiä, joita ovat esimerkiksi psyykkisten sairauksien yhteydessä käytettävät SOFAS- ja SDS-mittarit.

On tärkeää kuvata, millainen potilaan toimintakyky on lausunnon laatimishetkellä ja miten ennustat sen kehittyvän.

Esitä arviosi siitä, miten toimintakyky vastaa potilaan työn vaatimuksia. Arvioi, estääkö sairaus potilasta tekemästä työtään.

Esitä ajantasainen tutkimus- ja hoitosuunnitelma.

Kirjaa potilaan nykyinen työtehtävä ja ammatti ja arvioi hänen toimintakykyä suhteessa niihin. Työkykyä ei ole mahdollista arvioida pelkän ammattinimikkeen perusteella, vaan tarvitaan tarkemmat tiedot työn tai opiskelun sisällöstä ja vaatimuksista. Lisäksi B-lausunnossa pitää kertoa potilaan koulutus- ja työhistoria.

Arvioi työttömän toimintakykyä suhteessa siihen työhön, josta hän on jäänyt työttömäksi. Jos potilas on ollut pitkään työttömänä, arvioi hänen toimintakykyään suhteessa siihen työhön, jota hän hakee.

Esitä myös mahdollinen suunnitelma työhön palaamisesta.

Esitä arviosi potilaan työkyvystä eli potilaan toimintakyvystä suhteessa hänen työn vaatimuksiin. Johtopäätösten pitää perustua lausunnossa esitettyihin esitietoihin ja tutkimustuloksiin sekä omiin tutkimushavaintoihisi. Jos niiden välillä on ristiriitaa, asia pitää selittää lausunnossa.

Sairauspäivärahakaudella työkykyä verrataan henkilön oman työn vaatimuksiin (= ammatillinen työkyvyttömyys). Sairauspoissaoloa koskevien johtopäätösten on perustuttava sairauden aiheuttamaan työ- ja toimintakyvyn heikkenemään.

Jos koet, ettei sinulla ole riittäviä edellytyksiä arvioida potilaan työkykyä, voit myös olla ottamatta kantaa siihen. Kelan suositus kuitenkin on, että hoitava lääkäri ottaa lausunnossa kantaa työkykyyn.

Kun arvioit työkyvyttömyyden kestoa, ota huomioon sairauden luonnollinen kulku, hoidon ja kuntoutuksen vaikutukset työ- ja toimintakykyyn sekä mahdollisuus muokata työn sisältöä.

Ota lausunnossa kantaa myös siihen, tarvitseeko potilas lääkinnällistä tai ammatillista kuntoutusta. Laadi tarvittaessa kuntoutussuunnitelma.