Puheenvuoro: Työttömien sosiaaliturva muuttuu vuonna 2026 – Kela ja työllisyysalueet vahvistavat yhteistyötään
Alkuvuodesta 2026 voimaan tulevat lakimuutokset kiristävät toimeentulotuen ja työttömyysturvan ehtoja. Kelan ja työllisyyspalvelujen on tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta työttömät asiakkaat saadaan ohjattua oikea-aikaisesti palveluihin ja karenssikierteeltä vältytään. Palvelualuepäällikkö Henna Kaukonen-Nyholm Espoon työllisyyspalveluista ja osaamiskeskuksen päällikkö Tomi Ståhl Kelasta kertovat, miten uudistuksiin valmistaudutaan käytännössä.
Toimeentulotuen ja työttömyystuen ehtoihin on luvassa kiristyksiä vuonna 2026. Uudistukset eivät ole pieniä viilauksia, vaan kokonaisuus, joka vaikuttaa kymmeniin tuhansiin asiakkaisiin ja useisiin viranomaisiin.
Toimeentulotuen uudistuksessa työttömälle asiakkaalle tulee muun muassa velvollisuus hakea toimeentulotukeen nähden ensisijaisia etuuksia ja kokoaikatyötä tuen perusosan alentamisen uhalla. Työttömyysturvan ehtojen tiukentuessa asiakas voi saada karenssin jatkossa jo yhdestä virheestä.
Asiat liittyvät yhteen siten, että työllisyyspalveluiden asettama työttömyysturvan karenssi voi jatkossa aiheuttaa toimeentulotuen perusosan alentamisen. Asiakkaan polku muuttuu ja mutkistuu – ja samalla viranomaisten yhteistyön merkitys kasvaa.
”Lakimuutokset tulevat yhtä aikaa ja ovat laajoja. Ne edellyttävät entistä varhaisempaa reagointia ja selkeämpää segmentointia asiakkaiden tilanteiden mukaan. Tämä vaikuttaa suoraan siihen, miten ja millaisia palveluita voimme asiakkaille tarjota ja keitä on tarpeen priorisoida”, sanoo Henna Kaukonen-Nyholm.
Muutoksen yhtenä tavoitteena on se, että pelkän toimeentulotuen varassa olevat asiakkaat saadaan ohjattua heidän tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Tällä pyritään paitsi säästämään toimeentulotukimenoissa, myös vähentämään asiakkaiden riippuvuutta viimesijaisesta ja passivoivaksi koetusta toimeentulotuesta.
Kaukonen-Nyholmin mukaan uudistuksen tavoitteiden toteutumisessa keskeistä on, että yhteistyö Kelan, työllisyyspalvelujen ja hyvinvointialueiden välillä toimii saumattomasti.
”Tarvitaan yhteistä tulkintaa lainsäädännöstä ja nopeaa tiedonkulkua, jotta asiakas on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.”
Yhteinen tavoite: ei sanktiolinjalle
Uudistukset tuovat mukanaan velvoitteita työttömille. Sekä Kela että työllisyyspalvelut kuitenkin korostavat, että sanktiot eivät saa olla ensisijainen keino ohjata asiakasta.
”Perusosan alentaminen ei ole kenenkään etu. Asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn tukeminen on tärkeää sekä asiakkaiden että yhteiskunnan näkökulmasta. Keskustelua käydään siitä, onko kohtuutonta alentaa perusosaa, jos asiakas toimii työllisyyssuunnitelman mukaisesti, osallistuu palveluihin ja on valmis työkykynsä mukaisiin töihin”, kertoo Tomi Ståhl.
Kaukonen-Nyholm jatkaa:
”Meillä on jossain määrin mahdollisuus joustaa ja räätälöidä velvoitteita. Tavoitteena on, ettei kukaan joudu karenssikierteeseen tahattomasti.”
Haastateltavat nostavat esiin riskin, että asiakkaan yksilöllinen tilanne jää huomioimatta.
”Jos velvoitteet asetetaan liian tiukaksi tai niistä ei onnistuta viestimään riittävän selkeästi, vaarana on, että asiakas ei ymmärrä seurauksia ja saa karenssin. Se voi johtaa toimeentulotuen alentamiseen kuukausi toisensa jälkeen – ja edelleen aiheuttaa asiakkaalle tarpeen hakea täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea sosiaalitoimesta. Tämä kuormittaa kaikkia osapuolia”, Ståhl kuvaa.
Kaukonen-Nyholm kertoo esimerkin, miten työllisyyspalveluissa voidaan huomioida yksilölliset tilanteet:
”Jos asiakas on kuntoutumassa ja käy esimerkiksi Kelan kuntoutusprosessia, voidaan todeta, että työnhakuvelvoitetta ei aseteta heti. Näin vältetään turhat sanktiot.”
Asiakasmäärät kasvavat – nuoret ja vieraskieliset korostuvat
Sekä Ståhl että Kaukonen-Nyholm pohtivat erityisesti osatyökykyisisten ja nuorten kohtaloa uudistuksessa. Velvollisuus hakea kokoaikatyötä voi tuntua mahdottomalta, jos asiakkaan työkyky on rajallinen.
”Osa nuorista kaipaa vahvaa tukea lähteäkseen työmarkkinoille. Taustalla voi olla mielenterveyden haasteita tai sosiaalisen jännityksen kaltaisia esteitä, joita ei aina tunnisteta. Karenssin saaminen jo yhdestä virheestä voi tällöin johtaa vakavaan taloudelliseen epävarmuuteen”, Kaukonen-Nyholm sanoo.
Espoossa ennakoidaan, että kevään aikana uusia asiakkuuksia tulee 2 000, jopa 3 000.
”Suurin osa asiakkaista on nuoria, alle 25-vuotiaita, ja joukossa on myös paljon vieraskielisiä, joilla ei ole suoraan Suomessa pätevää koulutusta”, Kaukonen-Nyholm sanoo.
Kaukonen-Nyholm jatkaa, että kiristyvät velvoitteet edellyttävät asiakkailta yhä parempia valmiuksia seurata sähköistä viestintää, määräaikoja ja viranomaispäätösten sisältöjä. Kaikilla työttömillä ei ole tähän riittäviä taitoja tai voimavaroja. Tämä voi lisätä tilanteita, joissa karenssi syntyy tahattomasti, ei niinkään välinpitämättömyyden vuoksi.
Kokonaisuus haastaa palveluja: ”Meillä on osaamiskeskuksia ja valmennuksia, mutta volyymit ovat isoja. Tarvitaan innovointia ja uusia ratkaisuja.”
Ruuhkia on silti odotettavissa. Työllisyyspalveluissa varaudutaan ruuhkaan muun muassa ryhmäinfoilla ja etäpalveluilla.
”Emme ole luopumassa yksilökohtaisesta palvelusta, mutta ryhmäinfot auttavat antamaan perustiedot suurelle asiakasmäärälle nopeasti. Lisäksi kehitämme nuorten palveluprosesseja – he ovat ryhmä, johon kannattaa panostaa heti työttömyyden alkaessa”, Kaukonen-Nyholm sanoo.
Myös Kela odottaa työmäärän kasvavan merkittävästi. Nykyisin toimeentulotuen perusosan alentamisharkintoja tehdään noin 42 000 vuosittain. Lakimuutoksen jälkeen arvio määrästä on yli 150 000 vuodessa.
Palvelukokonaisuuden muutos sujuvaksi vie aikaa
Työttömien sosiaaliturvan uudistusten onnistumisen avaimet ovat haastateltavien mukaan ennakoinnissa ja tiedonvaihdossa.
Kaukonen-Nyholm kannustaa yhteisiin keskusteluihin: ”Voisimme järjestää Kelan ja työllisyysalueiden yhteisiä infotilaisuuksia työntekijöillemme. Ne ovat jo käytössä hyvinvointialueilla ja on koettu aiemmin todella hyödyllisiksi.”
Molemmat toivovat, että tarpeenmukainen yhteistyö lisääntyy sekä asiakaskohtaisesti että alueellisella tasolla. Toimeentulotukiasioiden alueelliset neuvottelukunnat voisivat olla yksi alueellisen yhteistyön muoto. Samalla on varmistettava, että molemmilla osapuolilla on riittävä tieto toistensa nykyisistä ja tulevista palveluista ja tuista, jotta asiakasohjaus toteutuu halutulla tavalla.
Sekä Kela että työllisyyspalvelut painottavat, että siirtymävaihe uuden lainsäädännön edellyttämiin palvelumalleihin vie aikaa koska uusien asiakkaiden määrä on erittäin suuri.
”Ensimmäinen vaihe kestää vuoden 2026 loppuun, ja koko kokonaisuudessaan toimintaa kehitetään vielä vuoden 2027 ajan”, Ståhl arvioi.
Kaukonen-Nyholm lisää: ”Kun ennakoimme ja sanoitamme tämän yhdessä, vältämme turhia odotuksia ja voimme keskittyä siihen, mikä on tärkeintä – asiakkaan tukemiseen.”