Puheenvuoro: Takaisin työelämään – kun työkyky ei ole mustavalkoinen tarina
Yhä useampi ei jaksa enää omassa työssään, vaikka työkykyä olisi vielä jäljellä. Tämä näkyy työkyvyttömyyseläkettä hakevien määrän kasvuna ja samalla myös hakemusten hylkäysten lisääntymisenä.
Työkyvyttömyyseläkkeitä koskevien tilastojen taakse kätkeytyy hakijalle usein pitkä prosessi, johon liittyy epävarmuutta, huolta ja kokemuksia siitä, ettei enää jaksa tai pysty entiseen tapaan. Siksi työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäyspäätösten kasvu tuntuu monista kohtuuttomalta. Siinä missä 2000-luvun alussa noin joka neljäs hakemus hylättiin, nykyisin yli puolet hakijoista saa Kelasta kielteisen päätöksen. Moni kysyy, eikö minun tilanteeni ole riittävän vakava?
Kysymys ei kuitenkaan kerro hakijoiden terveydentilan muutoksesta eikä siitä, että työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn kriteereitä olisi kiristetty. Taustalla on ennen kaikkea muutos työelämässä ja siinä, mitä työkyky tänä päivänä tarkoittaa ja millaisissa arjen tilanteissa ihmiset yrittävät jaksaa mukana.
Työkyvyn raja kulkee yhä useammin ihmisen sisällä – ei järjestelmässä
Monelle eläkettä hakevalle tunne on sama: en enää pysty tekemään omaa työtäni. Kun arki kuormittaa, voimat vaihtelevat ja työtahti tuntuu liian kovalta, työkyvyttömyseläkkeen hakeminen on usein viimeinen yritys saada tilanteeseen selkeyttä.
Järjestelmä taas katsoo asiaa eri näkökulmasta: löytyykö jotakin työtä, jota henkilö voisi vielä kyetä tekemään? Kun nämä kaksi näkökulmaa, oma kokemus ja järjestelmän arvio, eivät kohtaa, syntyy helposti tunne, ettei omaa elämäntilannetta ymmärretä.
Yhä useampi kuitenkin sijoittuu niin sanotulle harmaalle alueelle. Työkyky ei ole kokonaan poissa, mutta se ei riitä nykyiseen työhön. Työpäivä voi sujua, jos työaika on lyhyempi, työtehtävät rajatumpia tai työtä voi tehdä omaan tahtiin. Kyse ei välttämättä ole työkyvyttömyydestä vaan siitä, ettei työelämässä ole tarpeeksi tilaa jäljellä olevalle työkyvylle.
Siksi moni jää väliinputoajaksi: eläkkeen kriteerit eivät täyty, mutta paluu entiseen työhön ei ole realistista. Ilman kuntoutusta tai mahdollisuuksia muokata työtä ihmiselle ei jää selkeää suuntaa.
Kuntoutus ei ole varasuunnitelma vaan mahdollisuus löytää uusi alku
Kun kuntoutus käynnistyy ajoissa, se voi tuoda takaisin sen, mikä kuormituksen keskellä helposti katoaa: uskon siihen, että omilla voimavaroilla on merkitystä ja arkeen voi löytyä toimiva rytmi.
Kuntoutus auttaa ihmistä pysähtymään hetkeksi, pohtimaan tulevaisuuttaan ja saamaan tukea arkeen, mielenterveyteen ja jaksamiseen. Samalla se avaa polkuja – joskus takaisin omaan työhön, mutta yhtä usein uudenlaisiin tehtäviin tai kokonaan uudelle alalle. Tutkimuksissa tämä näkyy: kuntoutukseen osallistuvat palaavat työelämään useammin ja pysyvät paremmin kiinni arjen rakenteissa.
Kela kehittää parhaillaan uutta ammatillisen kuntoutuksen palvelua kuntoutustukea saaville nuorille. Uudistus korostaa sitä, mikä on kaikille työkyvyn tukipalveluille olennaista: selkeää reittiä eteenpäin, henkilökohtaista tukea ja yhteyttä opintoihin tai työelämään. Tavoitteena ei ole lisätä palveluja, vaan varmistaa, ettei kukaan jää yksin tilanteessa, jossa suunta on hukassa.
Kuntoutus ei ole työkyvyttömyyseläkkeen vastakohta, eikä välivaihe ennen lopullista eläkepäätöstä. Se on tapa hyödyntää jäljellä olevaa työkykyä ennen kuin yhteys työelämään katkeaa.
Työkyky rakentuu myös työpaikoilla
Työpaikoilla on suuri rooli siinä, miten ihminen jaksaa työssä ja millaisia ratkaisuja voidaan yhdessä löytää. Osatyökykyisen työssä jatkaminen ei aina vaadi suuria muutoksia, usein riittävät joustava työaika, kevennetty työkuorma tai tilapäinen muutos tehtäviin.
Nämä eivät ole pelkkiä joustoja, vaan keinoja säilyttää osaamista, ehkäistä pitkiä sairauspoissaoloja ja rakentaa työyhteisöä, jossa jokainen voi onnistua omista lähtökohdistaan.
Työkyky ei ole joko–tai. Se vaihtelee, muuttuu ja voi vahvistua oikean tuen avulla. Siksi työelämään palaaminen ei välttämättä tarkoita paluuta entiseen, vaan mahdollisuutta löytää uusi tapa osallistua työelämään – sellainen, joka sopii omaan terveydentilaan ja elämäntilanteeseen.
Mahdollisuus olla mukana
Kun opimme tunnistamaan jäljellä olevan työkyvyn ja uskallamme käyttää kuntoutusta rohkeammin, yhä useampi voi pysyä kiinni työelämässä, edes osittain. Kyse ei ole vain järjestelmistä tai kriteereistä, vaan ihmisten elämästä eli siitä, että jokaisella on oikeus tuntea olevansa tarpeellinen ja mukana työelämässä omilla voimavaroillaan.