Syrjäytymisvaarassa olevan nuoren palvelut pitää koota yhteen
Tämä Kirsi Varhilan ja Susanna Huovisen kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien Vieraskynässä 19.10.2026.
Suomessa jokaisella viranomaisella on tehtävänsä, mutta kenellä on vastuu nuoresta?
Suomessa eri viranomaisilla on oma tehtävänsä nuorten tukemisessa, mutta millään toimijalla ei ole vastuuta kokonaisuudesta. Kun vastuu on hajallaan eikä tieto viranomaisten välillä kulje, nuori joutuu usein itse koordinoimaan palvelujaan. Tämä voi olla liikaa vaadittu, jos nuoren elämäntilanne on vaikea.
Suomessa arvioidaan olevan noin 100 000 nuorta työn ja koulutuksen ulkopuolella. Kaikki näistä niin sanotuista neet-nuorista eivät ole syrjäytyneitä, mutta pitkittynyt koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääminen lisää syrjäytymisriskiä.
Pirstaleista palvelujärjestelmäämme pitäisikin tarkastella nuoren näkökulmasta.
Otetaan esimerkiksi nykyisin varsin tyypillinen tilanne, jossa 19-vuotias nuori keskeyttää toisen asteen opintonsa mielenterveysongelmien takia. Muuttuneessa elämäntilanteessa nuori tarvitsee toimeentulonsa turvaamiseksi Kelan etuuksia samalla kun hän odottaa pääsyä hyvinvointialueen palveluihin ja asioi työllisyyspalveluissa.
Kela, hyvinvointialue ja työllisyyspalvelut tekevät kukin omia suunnitelmiaan nuoren tukemiseksi. Eri toimijat eivät kuitenkaan välttämättä tiedä toistensa suunnitelmista, eivätkä ne pysty sovittamaan tekemisiään yhteen.
Kelassa nuoren tilanne voi näkyä toimeentulo-ongelmina tai opintojen viivästymisenä, hyvinvointialueella mielenterveyden oireina ja oppilaitoksessa opiskeluun liittyvinä vaikeuksina. Jokainen toimija näkee kuitenkin vain osan kokonaisuudesta.
Nuorelle tämä näkyy niin, että jokainen palvelu käynnistyy omana prosessinaan. Vastuutyöntekijä vaihtuu, ja seuraava tapaaminen on eri paikassa eri henkilön kanssa. Nuoren pitää kertoa sama tarina yhä uudelleen eri viranomaiselle.
Monialaisen avun tarpeessa olevan nuoren palvelujen yhteensovittaminen edellyttää nykyistä sujuvampaa tiedonkulkua viranomaisten välillä. Tietoaineistojen ja kehittyvän teknologian ansiosta syrjäytymisvaarassa olevat nuoret on mahdollista tunnistaa nykyistä paremmin. Tässä kannattaa hyödyntää Kelaa, esimerkiksi Kanta-palvelujen tarjoamien mahdollisuuksien avulla.
Nuoren ei pitäisi joutua itse kokoamaan eri viranomaisten palveluja yhteen. Parhaassa tapauksessa esimerkkinuorellemme laadittaisiin yksi suunnitelma, joka varmistaisi, että palvelut, etuudet ja työllistymisen tuki etenevät samaan suuntaan.
Tämänkaltaisesta palvelujen yhteensovittamisesta on jo kokemusta työllistymistä edistävässä monialaisen tuen yhteistoimintamallissa eli tym-palvelussa. Siinä työvoimaviranomainen, hyvinvointialue ja Kela arvioivat yhdessä työttömän palvelutarpeen, suunnittelevat hänelle sopivat palvelut ja seuraavat työllistymisen etenemistä. Kyse ei siis ole aivan uudenlaisesta tekemisestä.
Ehdotamme kokeilua, jossa selvitetään, mille toimijalle vastuu tukea tarvitsevan nuoren palvelujen yhteensovittamisesta olisi luontevinta antaa. Tähän ei ole vielä yksiselitteistä vastausta, ja asian selvittämiseksi tarvitaan kokeiluja ja kokeilulainsäädäntöä.
Nuorella pitää olla hänestä vastuuta kantava taho, joka tuntee hänen tilanteensa ja huolehtii palvelujen yhteensovittamisesta. Tämä edellyttää, että nuorta auttavilla viranomaisilla on riittävät toimivaltuudet, tiedonsaantioikeudet ja resurssit.
Nuoret pitää kohdata niin, että he luottavat viranomaisiin ja siihen, että yhteiskunta auttaa tukea tarvitsevia. Kaikki nuoret eivät saa lähipiiristään sellaista tukea, joka kantaa vaikeuksien yli.
Keskeistä on tunnistaa ja katkaista ylisukupolvinen huono-osaisuus sekä lisätä nuorten tulevaisuususkoa. Tähän on mahdollista päästä ennakoivalla ja aktiivisella yhteistyöllä, joka estää ongelmien syvenemisen.
Nuoret eivät välttämättä tarvitse lisää palveluja, vaan palvelukokonaisuuden, joka toimii.
Lue lisää:
Kelan ehdotuksia lainsäädännön kehittämiseksi hallituskaudella 2027–2031
Kohti eduskuntavaaleja – Kuntaliiton hallitusohjelmatavoitteet 2027 | Kuntaliitto.fi